Tanssiminen on aikaa toiselle |
Lopen-Lehti 28.9.2016: Kuva:Jarmo Rantanen Outi ja Juho Aarnio kertovat kilpatanssiharrastuksen
olevan heille hyvää laatuaikaa puolison kanssa.
Launoslaisten Outi ja Juho Aarnion elämään tanssi on kuulunut tavalla tai toisella jo pitkään. Viime sunnuntaina pariskunta osallistui oman seuransa Riihimäen Tanssiklubi ry:n aluekilpailuun ja he sijoittuivat seniori 1E-luokassaan hopealle. Kilpailuja Aarnion pariskunnalla on takanaan neljä. Vaikka kilpailut tuovat mielenkiintoisen lisän Aarnioiden tanssiharrastukseen, eivät he tanssi niiden vuoksi, vaan antaakseen aikaa toisilleen.
Aarniot istuvat keittiönsä pöydän ääressä ja kertovat innostuneesti harrastuksestaan. He ovat harrastaneet kilpatanssia vuoden verran ja toteavat tanssimisen olevan hyvää parisuhdeterapiaa ja yhdessäoloa. Outi on ollut kiinnostunut kaikenlaisesta tanssimisesta jo pienestä pitäen. Nytkin hän käy aikuisbaletissa. Lukioikäisenä Juho harrasti isosiskonsa kanssa kilpatanssia, mutta harrastus jäi, ja hänen vapaa-aikansa täyttyi muilla asioilla.
- Kun minä tuota Outia riiasin, oli minulla yhtenä valttikorttina se, että osaan tanssia. Nyt maksan näitä vanhoja sanomisiani, kun sitten hänet sain, Juho hymyilee vaimolleen.
Aluksi Outi ja Juho Aarnio harrastivat lavatanssia, mutta he kaipasivat tanssimiseen lisää haasteita.
-Humppa ja jenkka eivät oikein olleet meidän lajeja. Kilpatanssissa on aina parannettavaa, ihan missä tahansa osa-alueessa. Harjoituksissa saa onnistumisen elämyksiä koko ajan, Aarniot iloitsevat.
Aarniot käyvät seuransa harjoituksissa kahdesti viikossa. Heidän ensimmäiset kisansa olivat Riihimäen Tanssiklubin järjestämät tanssiurheilun seurakisat Rity-talolla, josta he voittivat hopeaa. Nyt heillä on takanaan kaksi voittoa ja kaksi hopeaa. He ovat tyytyväisiä kilpailumenestykseensä suhteutettuna heidän aikatauluihinsa mahtuvaan harjoittelumäärään.
-Tässä varmaan näkyy meidän molempien tanssitausta ja toisaalta se, että meidän molempien vahvuus on hyvä rytmitaju. Tuomarit arvioivat sitä miten hyvin pysytään musiikissa, Aarniot pohtivat.
Seniori E-luokassa kilpailijat tanssivat yhteensä kuusi tanssia, kolme vakiotanssia (valssi, tango ja quickstep) ja kolme latinalaistanssia (samba, cha cha ja jive). Juho karsastaa latinalaistansseja, sillä hänen mielestään suomalainen mies ei oikein taivu letkeään ja rullaavaan tanssiin. Leikkisästi Juho sanookin näyttävänsä kuin opetetulta sirkuskarhulta tanssiessaan sambaa. Outi näkee asian toisin ja toteaa mielikuvan olevan vain Juhon oma tunne. Kilpailuissa he ovat nimittäin saaneet latinalaisista tansseista aina hyvät pisteet. Tasavahvoja he ovat kaikissa tanssilajeissa.
Ensimmäinen kilpailukokemus oli Outin mielestä todella jännittävä, sillä hän ei luonnehdi itseään lainkaan esiintyjäksi.
-En nauti siitä, että menisin pitämään esitelmää tai yksin puhumaan. Ennen ensimmäisiä kisoja mietin, että jännitänkö liikaa ja olen ihan kipsissä. Ei minulla kuitenkaan ollut mitään ongelmaa tanssilattialla, sillä oli vain kiva mennä tanssimaan, Outi Aarnio sanoo.
Outi ja Juho Aarnio ovat seuransa nuorimmat ja vähiten tanssineet seniorit. He kiittelevät Riihimäen Tanssiklubin tarjoavan hyvät valmentajat ja mukavat puitteet tanssiharrastukselle. Heidän valmentajinaan ovat pitkän ammattilaisuran tehneet Merja Ylönen-Leino sekä Riihimäen kunnon kuntalaiseksi tänä vuonna valittu Rauno Leino. Aarniot kehuvat, että heidän Riihimäen Tanssiklubilla on kiva harrastaa, sillä siellä on kannustava, avoin ja positiivinen ilmapiiri, jonka eteen seurassa tehdään kovasti töitä.
Aikoinaan Juho lopetti kilpatanssiharrastuksensa, koska koki, että tanssimisen ilo oli lajissa kadonnut. Tärkeämpää olivat vain väkisin väännetyt hymyt, keinorusketukset ja muut tilpehöörit. Hän iloitsee kuitenkin, että kilpatanssi on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa näistä ajoista paremmaksi - ja toki senioriluokassa kaikki on muutoinkin rennompaa.
Käytännön kautta Juho Aarnio on silti huomannut, että tanssiminen vaatii oikeasti myös hyviä välineitä. Kilpailuissa pelkkä tekniikka ei riitä, vaan myös ulkoista olemusta arvioidaan. Hän naurahtaakin keräävänsä nyt uusia kokemuksia. Hän kun meni ja osti itselleen elämänsä ensimmäisen bodyn - ei siis korsettia, kun joku roti tässäkin sentään, Juho täsmentää. Kisojen myötä hän on huomannut tarvitsevansa sellaisen, sillä tavallinen valkoinen kauluspaita ei näyttänyt hänestä hyvältä hikisen tanssiurakan jälkeen.
- Tuli taas tosi miehekäs olo, kun bodyn vedin päälleni. Kuitenkin on niin, että mitään miesten vaatetta ei ole suunniteltu vakiotanssiasentoihin. Niissä ollaan koko ajan käpälät ylhäällä, Juho taustoittaa ja toteaa keinokuituisen bodyn olevan armollisempi myös hikoilun suhteen.
E-luokassa vaatevarustelu on tarkoin rajattua. Näin aloittamisen kynnys pidetään matalalla. Luokissa edetään nousupisteillä ja mitä ylemmälle luokalle siirrytään, sitä enemmän kilpailuissa on tanssilajeja ja välineurheilun merkitys lisääntyy. Hyvillä tanssiasuilla liikkeistä saadaan entistä ilmavampia ja näyttävämpiä.
-Aloittelevassa kilpaluokassa naisilla saa olla vain tietyn mallinen ja mittainen yksivärinen ja yksinkertainen paita ja mekko. Mitään kimalletta ei sallita. Hyvät tanssimiseen tarkoitetut kengät täytyy tietenkin olla molemmilla, Outi Aarnio kertoo.
Erilaisia instrumentteja soittava ja ampumaurheilua harrastava Juho laskeskelee kilpatanssin vievän nykyään suurimman osan hänen harrastusajastaan.
- Kun tämän huomasin, ajattelin että sinne meni miehinen minäkuvani. Toisaalta kaverini ampumaurheilun parissa lohdutti sanoen, että keskiajallakin miehet hallitsivat sekä asetekniikan että hovitanssit. Tanssiminen on vaativa laji, eikä se monestikaan ole ihan luontevaa suomalaisen miehen kropalle, Juho sanoo.
Kilpatanssi ja ampumaurheilu eroavat toisistaan kuin päivä ja yö. Tanssiessa kehon tulisi olla avoin, kun taas ampuessa koko yläruumis on hyvin tiukka paketti. Senpä vuoksi Juho näkee tanssimisen olevan hyvä tuki ja vastapaino hänen muille harrastuksilleen. Hän huomasi tanssin parantaneen huimasti hänen jo ennestään hyvää lihaskuntoaan, sillä sen myötä tulee treenattua myös syviä vatsalihaksia. Tanssiharrastus näkyy myös parempana ryhtinä ja liikkuvuutena.
Outin mielestä tanssiminen sopii ja tekee hyvää kaikille, eikä hän näe siinä mitään epämiehekästä. Päinvastoin, tanssiessa pääsee hyvin lähikontaktiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
- Cha chassa, sambassa ja lattareissa käsillä tehdään avauksia, mikä tekee mentaalisesti hyvää. Se ruokkii omaa tervettä itsetuntoa. Sanotaan, että mieli ja kroppa ovat kytköksissä toisiinsa. Mieltä pystyy manipuloimaan kropalla, Outi Aarnio pohtii.
Aarniot haluavatkin rohkaista kaikkia tanssimisesta kiinnostuneita kokeilemaan kilpatanssia, vaikka vain lukukauden verran. He aloittivat harrastuksensa jo valmiina parina, mutta parittomanakin kannattaa seuralle ilmoittaa kiinnostuksensa lajia kohtaan. Tanssitaustaa ei tarvitse olla, koska harrastuksessa edetään rauhallisesti.